Alkaa pikkuhiljaa aika käymään vähiin ja kotiinpaluu häämöttään nurkan takana. Viimesen parin kuukauden aikana ehtiny taas tapahtua kaiken näköstä. Haluun kuitenkin kertoa teille nyt mun kouluvuodesta kokonaisuudessaan. Haluan kertoa siitä miksi mä en välillä olis halunnu löytää voimaa sängystä ylösnousemiseen ja miksi välillä halusin viikonlopun menevän ohi, jotta pääsisin takaisin kouluun.
Yleensä vaihtovuodesta kerrotaan aina vain ne hyvät puolet. Kuinka on tavattu paljon ihmisiä ja koettu kaikkea ihmeellistä. Kasvettu ihmisenä ja opittu maailmasta. Se oppinen ja kasvaminen kuitenkin käy niitten vaikeuksien kautta. Kun sun täytyy ylittää itsesi ja löytää ne positiiviset asiat. Se ei aina ole helppoa. Kaikki tietää sen.
Kun mä alussa menin kouluun ja mun luokkatoverit oppi tietämään, että mä olen vaihto-oppilas ne kyseli joitakin kysymyksiä ja oli tavallaan kiinnostuneita. Kommunikointi oli kuitenkin hieman hankalaa. Vaikka mun englanti oli aika hyvällä pohjalla, kesti multa silti jonkin aikaa ymmärtää mitä mulle sanottiin ja oma puhuminen oli hidasta, eivätkä kaikki aina ymmärtäneet mitä mä koitin sanoa.
Mä sain helposti small talk kavereita. Niitä joille pysty sanoo "moi, mitä kuuluu?"Se lause ei kuitenkaan tarkota mitään, koska perus vastaus oli aina "ihan hyvää, väsyttää/on nälkä." Kyllähän noista sitten olis voinu koittaa jatkaa sitä keskustelua, mutta kun suomalaiseen kulttuuriini ei se oikein kuulu, niin sanojen tuottaminen oli hyvin vaikeaa. Välillä mä tunsin itteni tosi yksinäiseksi, koska mulla ei ollut ensimmäisten kuukausien aikana ketään jolle puhua kunnolla.
Kerroinko mä siitä ikinä kellekkään? En tietenkään. Kaikkien piti vain olettaa, että mä nautin ja olen onnellinen. Enkä mä ikinä surullinen ollut, mutta koko syksyn ajan mä olin tosi väsynyt. Mun oli välillä tosi vaikee puhua kenenkään kanssa. Lisäks vaikka mun uiminen suju tosi hyvin, mä "piiskasin" itteeni ja sanoin et mun pitäs olla parempi.
Kun uintikausi loppu, mä olin poikki. Mulla oli kurkku vähän kipee ja nuhaa, joten mä päätin jäädä kotiin pariks päiväks. Ehkä mä olisin voinut mennä kouluun, mutta mä en halunnut. Mä en jaksanut, mua ei kiinnostanut. Siinä kohtaa aikaa mun kolmella ekalla tunnilla mä en puhunu juuri kellekkään. Neljännellä ja viidennellä tunnilla mä si omasin muutaman kaverin, joille puhuin jotain.
Jotenkin mä kuitenkin päätin muuttaa mun ajattelua ja aloin avaamaan itteeni. Mä aloin jutella muutamien kanssa mun ekoilla tunneilla ja musta tuli vielä parempi kaveri mun viimesten tuntien kavereiden kanssa. Kun ensinmäinen jakso oli ohi, mulle tuli jo haikee olo. Ja totta se on. Joidenkin kanssa en oo ollu missään tekemisissä sen jälkeen. Mutta muutamista on tullu mulle tosi hyviä kavereita.
Kakkosjakson aikana mä sain taas uusia ystäviä. Tutustuin myös enemmän omanikäsiini ihmisiin, joilla oli autokortti. Oli helpompi viettää aikaa ulkona kun oli joku kaveri, joka pysty kuskaan mua. Lisäks mulla ei ollut koulun jälkeistä aktiviteetiä, joten tuli enemmän koitettua hakeutua ihmisten seuraan koulun ulkopuolella.
Mutta se oli silti välillä tosi hankalaa mulle kysyä muita ihmisiä hengaan mun kanssa, ja käyttään niitten bensarahaa muhun. Kun en mä oikeesti ole voinut mun kodista lähteä vaan kävelemään toiselle puolelle kaupunkia. Se ei toimi täällä.
Joulukuu oli uudestaan tosi vaikeeta aikaa. Ei vaan löytynyt sitä joulumieltä, mikä yleensä suomessa on aina. Mä kuitenkin tutustuin koko ajan uusiin ihmisiin ja ilman mun vanhoja ja uusia kavereita, mä en tiedä mitä olis käyny. Mä sanon, että se joulukuu oli hyvin ratkaseva tekijä mun loppuvuoden kannalta. Kun vuosi vaihtu, mä olin tosi kyllästynyt olemaan alakuloinen.
Mä lopetin amerikan arvostelemisen, vikojen ettimisen. Mä aloin keskittyä siihen mikä on hyvää ja jättään ne negatiiviset ajatukset vähemmälle. Helmikuun alusta liityinkin site yleisurheilujoukkueen alustaviin harjotuksiin ja tapasin taas uusia ihmisiä. Koko ajan mun fiilikset meni ylöspäin. Ja kun oli kolmannen jakson aika, niin mä tiesin jo, kun se oli alkamassa, että se tulee olemaan se paras jakso. Ja totta vie se oli.
Mä oon ollu niin paljon avoimempi, ilosempi ja päättyny vaan olla onnellinen. Mä voin kertoo, että se on päätös sun pään sisässä. Miten sä päätät nähdä asiat ja miten sä päätät käyttäytyä. Mä päätin oppia rakastaan näitä ihmisiä ja tätä maata.
Loy Norrix ei ole mikään helpoin koulu olla. Amerikka ei ole sellainen unelma maa kuin me suomessa kuvitellaan. Monet asiat on erillaisia. Norrixissa mä näin mun ensimmäisen oikeen tappelun ikinä. Ja se on viikottaista. Kulttuurien monipuolisuus on silmiä avaavaa. Mutta se, että valkosena, blondina tyttönä tietyt ihmiset ei edes halua tutustua muhun. Rasismi on isossa osassa tätä maata. Ja se on kaikkipuolista. Kaikki saa sitä osakseen.
Tässä on monia tapoja miten mä olisin voinut kästellä tän kouluvuoden. Paljon on tapahtunut. Oli niitä hetkiä, etten mä olis halunnu mennä kouluun. Oli niitä hetkiä, että koulu oli ainoo paikka jossa mä halusin olla. Mä päätin kirjottaa nyt avoimemmin siitä millanen tää vuosi on ollut. Mä kirjotin hyvin pitkälti mun vaikeuksista, mutta ne jotka on lukenut mun aikasempia postauksia, ymmärtää sen, että mulla on ollut huikee vuosi. Paljon hyviä muistoja.
Mä oon muuttunut. Mä oon löytäny itteni tilanteista jotka on muuttanut mua. Jos mä en ikinä olis tullu tänne vaihtoon, mä en varmaan olisi päätyny ajattelemaan asioista niinkuin mä ajattelen nytten. Mä olen lukenut paljon eri ihmisten sanontoja ympäri vuoden.
IN ENGLISH
My time in the country is getting short and going home is waiting me behind the corner. In a last couple months lot has happen again. Now I want to tell you about my school year. Why sometimes it's been really hard to get up and why sometimes I have wanted the weekend pass so I can go back to school.
Most of the time people only tell you the good stuff about an exchange year. How an amazing time they have had. Experience a lot and grown as a person. Learned about the world. In the end learning and growing happens through the difficulties. When you have to face your limits and go beyond them. When you have to find the positive things. It's not always easy, everybody knows that.
When I started in Loy Norrix I was very excited. When people in my classes get to know that I'm an exchange student they asked some questions and were interested about me. Communicating was still little bit hard. It always took me a moment to get what people said and it was sometimes very hard to find the words to answer.
I got small talk friends pretty easily. Those people who you can say "Hey, how are you?" But that doesn't really mean anything. The answer was always short like "I'm fine, lil tired/hungry." As a Finnish person who doesn't know how to speak small talk making the conversation to continue was very hard. Impossible. Sometimes I felt myself very lonely because there was no one who I was actually able to talk.
Did I ever talk about with anyone? Oh no, of course not. I let everybody to think I was having the time of my life and nothing could be better. Because when there was those awesome moments and days, those were the days I wanted to everybody to see.
After the swim season I was really tired. All the pressure I had put on myself was finally over. I stayed home couple days, because I had flu. I might have been able to go to school, but I didn't wanted to. I needed to take those couple days off. And after that when I went back to school I was happier. I started to talk to people more. When the first trimester ended I was already little bit sad. There is some people I haven't really been talking since and some people have come even more important to me.
December was again hard time. I didn't have the same christmas spirit I always have had back in Finland. Lot of stuff was happening and I just want to thank all the people who were in my life that time. If I was alone, I was sad. With people I felt better. I think december was very specific month. It gave a direction for to my other half of my exchange year.
The second trimester was very interesting time. I made new friends that I started hanging out with more. I didn't have any after school activities so I wanted to go out with people more and I just needed to have friends. It was still hard. I didn't know if they really even cared about me. It took a while to start trusting them and feel that they accept me.
During that time I changed my attitude. I stop judding United States. I decide to love these people and this country. I filled my heart with love and that is how I have been my last months. Because when the third trimester started I had already decided that that was going to be the best one. And it truly was.
I was so much more open, talkative, smiling and just generally happy. I have made more friends in past three months that i made in my first six months. I have been more energetic and just graceful. And it's because I made the decision in my head to be happy.
That really is a decision. You chose how you see the world. You chose your mood. I decided to see the beauty and the good in people. I decided to full my heart with love. Of course I have had my bad days and I still get annoyed of some people sometimes maybe even lil mad to them because what they say and do. But they are still good people, they are the people I'm with. And if I want them to accept me and love me, I need to do the same to them.
Me and Elle have been seeing each other's 5 weekends in a row (would be 7 but we had prom) She lives hour away from me.
Needed to say good by my friend Poom from Thailand, Gonna miss you <3
Also Leo is heading back to Bolivia already, gonna miss you too <3
Also here's my parents 30 years ago. They had their aniversity on may. I love them and I'm not afraid to say I have missed them.
The best way to find out if you can trust somebody is to trust them -Ernest Hemngway
Now is not time to think what you don't have. Think what you can do with what there is -Ernest Hemingway
We are all broken, that's how the light gets in -Ernest Hemingway
Your conscience is the measure of the honesty of your selfishness. Listen to it carefully. -Richard Bach
What is done in love is done well - Vincent Van Gogh
You will learn a lot from yourself if you stretch in the directions of goodness, of bigness, of kindness, of forgiveness, of emotional bravery. Be a warrior for love. -Cheryl Strayed
You must love in order to be loved. You must be inclusive in order to feel yourself among the included. You must give in order to receive.- Cheryl Strayed
The question isn't whether you should stay or go. The question is: How would your life be transformed if you chose to love this time with all your intelligence? -Cheryl Strayed
Tossa oli muutamia ihmisten lausahduksia jotka on jollain tavalla iskeny ja vaikuttanu muhun tän vuoden aikana. Tällästä tällä kertaa. Hyvin menee. Seuraavana tiedossa matka länsirannikolle.
That's all for now. I have had a good year. Year that I will always remember.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti