Vaaleet hiukset ja aksentti

Moikka!

Aikaa on kulunu muutama viikko siitä kun viimeks kirjottelin, ja kaiken näköstä koko ajan meneillä. Koulu alko 6.syyskuuta labor dayn jälkeisenä tiistaina. Labor dayn vietin Miken (hostdad) sukulaisten seurassa. Rentoo sakkia ja sillee. Mutta siis koulu. Mun koulupäivä alkaa siis 7.30 AM draamalla, sitten tanssia ja englannin opiskelu slam poetryn muodossa ja 10.40-11.10 on ruoka. Sitte kuvista ja lopuks vielä U.S historiaa ja koulu loppuu 2.20 PM.

Kaikki mun opettajat on semi jees ja saan käyttää puhelimen sanakirjaa, jos en ymmärrä joitakin sanoja. Välitunnit on 5min eli siirryt luokasta toiseen, tekee se toki koulupäivästä lyhemmän, mut tykkään kyllä suomen 15min välitunneista enemmän, ku ehtii käydä vessassa ja jutella kavereille.
Kouluruokahan siis maksaa, en tiedä kuinka paljon, en ole vielä kouluruokaa kokeillut. Monet kyllä sanoo, että älä kokeile. Ekalla viikolla mulla oli salaattia, hedelmiä ja leipää, mutta jo nyt tokalla viikolla mulla on yleensä leipä ja hedelmä. Monilla on pieni sipsipussi tai vastaava ruuaks. Tavallaan aika outoo, kun oon tottunu syömään kunnon aterian aina ja nyt syön ns "välipalan" luonaaks. Ruokalassa ei oo mitään selvää, että millaset tyypit istuu missäkin, mutta monilla on vakiopöytä ja niin on myös mullakin.

Mun hostdad heittää mut aina kouluu, mutta swim meetteihin oon menny koulubussilla

 

Aksentistani olen saanut kuulla, lähinnä positiivisia asioita. Historian tunnilla yks poika huusi "oh she got tha accent" ja myöhemmin sain kuulla, että opettaja oli soittanu sen vanhemmille ja ny se on kotiarestissa. Mutta mä ystävystyin hänen kanssaan, koska hän on hyvin kiinnostunu muista maista ja mun aksentti on kuulemma niin hieno, ku se on erillainen mitä yleensä kuulee. Sitte monesti mun on pyydetty vaa sanoo jotain, koska ihmiset haluu kuulla mun aksentin ja ainakin ne sanoo "rakastavansa" mun aksenttia, mutta tää on amerikka, mitään ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Kaikki on vaa olevinaan mukavia :-)
Sitten moneen otteeseen, kun on puhuttu vaaleehiuksisista ihmisistä, niin mä oon ollu esimerkki, ja mulla meni hetki tajuta, että mun hiusten väri on blondi. Tai niinku nää sanoo "dirty blond". Hassua sinänsä, koska oon aina ollu ruskeehiuksinen suomes (paitsi kun värjäsin blondiks).

 Meillä oli car wash, jotta saadaan rahaa meidän uimapukuihin

 ´Näillä on täällä tälläsiä minikirjastoja, joista voi vaa ottaa kirjan luettavaks ja si laittaa takasi

9.-11.syyskuta oli Chicago weekend. Eli vietin viikonlopun yhdeksän muuan vaihtarin kanssa ja lauantaina käytiin Chicagossa. Chicagoon mentiin junalla, joka oli metron ja junan sekoitus ja näytti ulkoapäin peltipurkilta. Tälläset asiat saa mut välillä miettiin, että miten USA voi olla maailman johtovaltio, kun joissain asioissa ollaan selvästi jäljessä. Jokatapauksessa Chicago oli kyllä hieno ja iso kaupunki, mutta ei viehättäny mua niin paljoo. Se ei ollu paikka, jossa näkisin itseni asuvan. Tuuli oli kyllä, ehkä para asia sielä. Mutta oikein mukava viikonloppu.

Uinti ja koulu on kuitenkin pitänyt mut hyvin kiireisenä. Uinti reenit on siis joka päivä 3-5PM ja maanantai aamuisin on myös harkat 6-7AM. Swim meettejä, joihin oon osallistunu on nyt kerääntyny neljä ja ensviikolla taas lisää. Torstaina 15. syyskuuta oli mun näytönpaikka. Tein oman ennätykseni niin 50m freestylessä ja 100m rintauinnissa. Mun rintauinti oli yllätys kaikille ja oon nyt joukkuuen B-rintauimari. Käytännössä se tarkottaa sitä, että tästälähtien uin joukkueelle pisteitä. Joka joukkueella on joka tekniikkaan A,B ja C uimarit. Lauantaina oli sellanen kaheksan joukkuuen meetti ja olin B-rintauimareiden paras, joten voitin mitallin. Se tuli aika yllätyksenä.

 Nyt koitan parannella itteeni flunsasta, joka iski torstaina. Perjantai oli ehkä pahin päivä, kun oli kurkkukipee, mutta enää on vaan nenä tukossa ja vetelä olo.

Kuulumisiin
-SARITA

Jäätelöö & Hampurilaisia

Heippa!

Kolme viikkoa on kulunut siitä kun saavuin Kalamazoohun, uuteen kotikaupunkiini. Kaikennäköstä on tapahtunu ja päiväkirjaakin oon kirjotellu siihen tahtiin, että täytyy uusi hankkia ennen joulua. Mitään suurempia ongelmia tai murheita mulla ei oo ollu. Oon kotiutunu ja tuun hyvin toimeen mun uuden perheen kanssa. 

UUSI KOTI

Tosiaan mun uuteen perheeseen kuuluu siis Allison (hostäiti), Mike (hostisä), George (hostveli, joka asuu Grand Rapidsissa), Jerry & M (Perheen kissat)

Mulla on oma huone jota oon "sisustanu" koko ajan pikkuhiljaa näiden viikkojen aikana. Pidän mun huoneesta, etenkin vaatekaapista (jos sitä kaapiks voi sanoa) Mulla on myös oma kylpyhuone. Perheen yleinen hengaus paikka on olohuone, jonka vieressä on keittiö. Oon jo hyvin asettunu kodiks olohuoneen sohvalle. Sieltä löytyy mun tietokone, piirrustusvihko, papereita ja vähän kaikennäköstä. Suurimman osan ajastani kotona vietän siis olohuoneessa ja pääsääntöisesti vain nukun ja vaihdan vaatteet huoneessani.

Arkipäivinä illat on se aika kun kaikki on kotona samaan aikaan, joten sillon yleensä syödään päivällinen/iltapala yhdessä ja jutellaan kaiken näköstä. Ne on tähän mennessä ollu ehkä mun lempihetkiä päivässä.

ENSIMMÄISET VIIKOT

Koska oon lomalla, ei mulla ole toistaseksi ollut paljoa mitä pitäisi tehdä. Jonkin verran oon kulkenu Allisonin mukana sen työjutuissa ja maanantaisin ollaan käyty Rotary lounaalla ja muuten kierrelty eri paikoissa. Hyvin paljon oon kuitenkin ollu vaan kotona ja se on ihan hyvä, et oon saanu rauhottua ja otettua torkkuja jos siltä tuntuu. Etenkin ekan viikon aikana tuli otettua jopa kahen tunnin päikkäreitä. Nyt koitan nukkua vaan öisin. Nukkumaan meen yleensä 10-11 välillä ja heräilen 6-8 välillä. 

Mun ikäiset kaksostytöt Maddy ja Abby järjesti mulle "welcome" partyt, johon ne oli kutsunu muita samanikäsiä nuoria, jotka on kans Loy Norrixin High Schoolissa. Ne oli kaikki tosi mukavia ja olin oikeesti tosi otettu et ne halus järjestää ne partyt, vaikka ne ei ees tuntenu mua. Muutaman kanssa vaihdoin numeroita ja addasin snapchatissä, joten oon alottanut ystävystymisen. Oon siis käyny jo elokuvissa, barbecue illassa, shoppailemassa ja jätskillä uusien kavereideni kanssa.

Käytiin Allisonin kanssa registeröimässä mut Loy Norrixiin sisään ja parin edestakaisin ajamisen ja paperisotkujen selvittämisen jälkeen mut kirjattiin sisään Seniorina ja ensimmäinen lukujärjestykseni sisältää draamaa, tanssia, englantia(runous), kuvista ja usan historiaa. Aika jees etten sanoisi. Oon ihan aika valmis siis koulunkin aloittamaan.

Alotin myös koulun uintijoukkueessa. Ekoilla viikoilla harjoitukset oli 8-10.30 AM ja nyt tällä viikolla alko iltapäiväharkat 3-5 PM. Harjotellaan kaikkiaan neljää eri tekniikkaa: vapaauinti, perhosuinti, selkäuinti ja rintauinti. Oon nyt ollu jo mun ensimmäisessä swim meetissä, jossa uin henkilökohtaisen 50m vapaauinnin, joukkueen 200m vapaauinnin eli yksilö ui aina 50m ja sitten henkilökohtaisen 100m rintauinnin. Rintauinnissa oon oikeestaan aika hyvä, käännöket eivaan oo oikeen hallussa. Mutta uinti on hauskaa ja oon saanu sieltäkin uusia kavereita. 

Syömisen osalta totesin, että söin ensimmäisen kerran karkkia nyt tälläviikolla, kun käytiin jäätelöllä, johon sai laittaa niitä lisukkeita ite. Muuten oon kyllä syöny joka viikko ainakin yhen hampurilaisaterian jollen useempaakin ja jäätelöö on tullu vedettyä monena päivänä. Muuten aika perus ruokailutavat ja Allison tykkää kokata, joten ihan semi terveellisesti tulee syötyä. Että Äiti en oo tulossa pallona takas, ja sori Heini en aijo päästää sua nauraan mulle!

Mulla oli myös synttärit 23.8 ja täytin 17 vuotta. Sen kunniaks käytiin uintiharkkojen jälkeen Allisonin kanssa syömässä lounas ja illalla syötiin tacoja ja Allisonin äiti oli leiponu mulle mustikka-persikka piirakan. Seuraavana päivänä olikin Georgen 22 vuotis syntymäpäivä ja pari päivää siitä nii oli Miken ja Allisonin hääpäivä. 

 

 

Mun eka amerikkalainen milkshake, oli muuten jotain niin taivaallista!

 Jerry & M on alkanu tottuu muhun, ja nukkuu jo mun vieressä välillä

HASTINGS 26-28.8

Hastingissä meillä oli viikonlopun pituinen "orientaatio" leiri, jossa tapasin mun alueen Rotaryvaihtarit. Viikonloppuumme sisältyi nuotioilta/yö, tutustumisleikkejä ja ryhmäharjoituksia, yläköysirata, uintia & melontaa, paljon ruokaa, jenkkifutista ja tietenkin powerpointteja ja videoita. Meitä oli yhdeksän vaihtaria Brasiliasta, Chilestä, Saksasta, Ruotsista, Belgiasta, Unkarista, Taiwanista, Thaimaasta ja minä Suomesta. Lisäksi yksi puuttui, koska ei ollut vielä saapunut maahan. Meistä alko muodostuu aika hyvä porukka pikkuhiljaa ja odotan jo Chicagon reissua jolloin kokoonnutaan yhteen uudestaan.

 Kielenkään kaa mulla ei oo oikeestaan ollu ongelmia. Oon itekki yllättyny siitä kuinka helppoo mun on puhua ja ymmärtää englantia. Aina en kyllä kaikkee ymmärrä, etenkin jos joku vaa puhuu ja puhuu jostain asiasta, josta en tiedä yhtään mitään. Yleensä vaan hymyilen ja oon sillee "yes yes, oh yeah". Päivien edetessä on kuitenkin aina vaan helpompi puhua ja ymmrätää. Oon kyllä sen huomannu, että mitä suurempi porukka, sitä vaikeempi on tavalaan itse puhua ja jos on samaan aikaan menossa monta keskustelua, niin oon aivan kujalla. Parhaiten oon tutustunu ihmisiin pienissä kolme neljän hengen porukoissa.

Vielä ei koti-ikävä oo iskeny, mutta tapahtumista on kyllä ollu pakko muutamalle kaverille infota. Äitin ja iskän kanssa oon kyllä kerran tai kaks jutellu. Mun tavotteena on kuitenkin nauttia joka päivästä, sillä esim. Hastingsiin en tuu enää koskaan meneen saman porukan kanssa. Oon todennu et tää vuosi pitää elää päivä kerrallaan ja elää hetkessä.

   

Kuulumisiin

Sarita