Jäätelöö & Hampurilaisia

Heippa!

Kolme viikkoa on kulunut siitä kun saavuin Kalamazoohun, uuteen kotikaupunkiini. Kaikennäköstä on tapahtunu ja päiväkirjaakin oon kirjotellu siihen tahtiin, että täytyy uusi hankkia ennen joulua. Mitään suurempia ongelmia tai murheita mulla ei oo ollu. Oon kotiutunu ja tuun hyvin toimeen mun uuden perheen kanssa. 

UUSI KOTI

Tosiaan mun uuteen perheeseen kuuluu siis Allison (hostäiti), Mike (hostisä), George (hostveli, joka asuu Grand Rapidsissa), Jerry & M (Perheen kissat)

Mulla on oma huone jota oon "sisustanu" koko ajan pikkuhiljaa näiden viikkojen aikana. Pidän mun huoneesta, etenkin vaatekaapista (jos sitä kaapiks voi sanoa) Mulla on myös oma kylpyhuone. Perheen yleinen hengaus paikka on olohuone, jonka vieressä on keittiö. Oon jo hyvin asettunu kodiks olohuoneen sohvalle. Sieltä löytyy mun tietokone, piirrustusvihko, papereita ja vähän kaikennäköstä. Suurimman osan ajastani kotona vietän siis olohuoneessa ja pääsääntöisesti vain nukun ja vaihdan vaatteet huoneessani.

Arkipäivinä illat on se aika kun kaikki on kotona samaan aikaan, joten sillon yleensä syödään päivällinen/iltapala yhdessä ja jutellaan kaiken näköstä. Ne on tähän mennessä ollu ehkä mun lempihetkiä päivässä.

ENSIMMÄISET VIIKOT

Koska oon lomalla, ei mulla ole toistaseksi ollut paljoa mitä pitäisi tehdä. Jonkin verran oon kulkenu Allisonin mukana sen työjutuissa ja maanantaisin ollaan käyty Rotary lounaalla ja muuten kierrelty eri paikoissa. Hyvin paljon oon kuitenkin ollu vaan kotona ja se on ihan hyvä, et oon saanu rauhottua ja otettua torkkuja jos siltä tuntuu. Etenkin ekan viikon aikana tuli otettua jopa kahen tunnin päikkäreitä. Nyt koitan nukkua vaan öisin. Nukkumaan meen yleensä 10-11 välillä ja heräilen 6-8 välillä. 

Mun ikäiset kaksostytöt Maddy ja Abby järjesti mulle "welcome" partyt, johon ne oli kutsunu muita samanikäsiä nuoria, jotka on kans Loy Norrixin High Schoolissa. Ne oli kaikki tosi mukavia ja olin oikeesti tosi otettu et ne halus järjestää ne partyt, vaikka ne ei ees tuntenu mua. Muutaman kanssa vaihdoin numeroita ja addasin snapchatissä, joten oon alottanut ystävystymisen. Oon siis käyny jo elokuvissa, barbecue illassa, shoppailemassa ja jätskillä uusien kavereideni kanssa.

Käytiin Allisonin kanssa registeröimässä mut Loy Norrixiin sisään ja parin edestakaisin ajamisen ja paperisotkujen selvittämisen jälkeen mut kirjattiin sisään Seniorina ja ensimmäinen lukujärjestykseni sisältää draamaa, tanssia, englantia(runous), kuvista ja usan historiaa. Aika jees etten sanoisi. Oon ihan aika valmis siis koulunkin aloittamaan.

Alotin myös koulun uintijoukkueessa. Ekoilla viikoilla harjoitukset oli 8-10.30 AM ja nyt tällä viikolla alko iltapäiväharkat 3-5 PM. Harjotellaan kaikkiaan neljää eri tekniikkaa: vapaauinti, perhosuinti, selkäuinti ja rintauinti. Oon nyt ollu jo mun ensimmäisessä swim meetissä, jossa uin henkilökohtaisen 50m vapaauinnin, joukkueen 200m vapaauinnin eli yksilö ui aina 50m ja sitten henkilökohtaisen 100m rintauinnin. Rintauinnissa oon oikeestaan aika hyvä, käännöket eivaan oo oikeen hallussa. Mutta uinti on hauskaa ja oon saanu sieltäkin uusia kavereita. 

Syömisen osalta totesin, että söin ensimmäisen kerran karkkia nyt tälläviikolla, kun käytiin jäätelöllä, johon sai laittaa niitä lisukkeita ite. Muuten oon kyllä syöny joka viikko ainakin yhen hampurilaisaterian jollen useempaakin ja jäätelöö on tullu vedettyä monena päivänä. Muuten aika perus ruokailutavat ja Allison tykkää kokata, joten ihan semi terveellisesti tulee syötyä. Että Äiti en oo tulossa pallona takas, ja sori Heini en aijo päästää sua nauraan mulle!

Mulla oli myös synttärit 23.8 ja täytin 17 vuotta. Sen kunniaks käytiin uintiharkkojen jälkeen Allisonin kanssa syömässä lounas ja illalla syötiin tacoja ja Allisonin äiti oli leiponu mulle mustikka-persikka piirakan. Seuraavana päivänä olikin Georgen 22 vuotis syntymäpäivä ja pari päivää siitä nii oli Miken ja Allisonin hääpäivä. 

 

 

Mun eka amerikkalainen milkshake, oli muuten jotain niin taivaallista!

 Jerry & M on alkanu tottuu muhun, ja nukkuu jo mun vieressä välillä

HASTINGS 26-28.8

Hastingissä meillä oli viikonlopun pituinen "orientaatio" leiri, jossa tapasin mun alueen Rotaryvaihtarit. Viikonloppuumme sisältyi nuotioilta/yö, tutustumisleikkejä ja ryhmäharjoituksia, yläköysirata, uintia & melontaa, paljon ruokaa, jenkkifutista ja tietenkin powerpointteja ja videoita. Meitä oli yhdeksän vaihtaria Brasiliasta, Chilestä, Saksasta, Ruotsista, Belgiasta, Unkarista, Taiwanista, Thaimaasta ja minä Suomesta. Lisäksi yksi puuttui, koska ei ollut vielä saapunut maahan. Meistä alko muodostuu aika hyvä porukka pikkuhiljaa ja odotan jo Chicagon reissua jolloin kokoonnutaan yhteen uudestaan.

 Kielenkään kaa mulla ei oo oikeestaan ollu ongelmia. Oon itekki yllättyny siitä kuinka helppoo mun on puhua ja ymmärtää englantia. Aina en kyllä kaikkee ymmärrä, etenkin jos joku vaa puhuu ja puhuu jostain asiasta, josta en tiedä yhtään mitään. Yleensä vaan hymyilen ja oon sillee "yes yes, oh yeah". Päivien edetessä on kuitenkin aina vaan helpompi puhua ja ymmrätää. Oon kyllä sen huomannu, että mitä suurempi porukka, sitä vaikeempi on tavalaan itse puhua ja jos on samaan aikaan menossa monta keskustelua, niin oon aivan kujalla. Parhaiten oon tutustunu ihmisiin pienissä kolme neljän hengen porukoissa.

Vielä ei koti-ikävä oo iskeny, mutta tapahtumista on kyllä ollu pakko muutamalle kaverille infota. Äitin ja iskän kanssa oon kyllä kerran tai kaks jutellu. Mun tavotteena on kuitenkin nauttia joka päivästä, sillä esim. Hastingsiin en tuu enää koskaan meneen saman porukan kanssa. Oon todennu et tää vuosi pitää elää päivä kerrallaan ja elää hetkessä.

   

Kuulumisiin

Sarita